On suositeltavaa, että pari hakeutuu erikoislääkärille hedelmöityshoidon tarpeessa, jos raskautta ei ole saavutettu vuoden kuluessa suojaamattomasta yhdynnästä. Tämä aikaraja on suuntaa antava ja voi vaihdella iän mukaan. Esimerkiksi yli 35-vuotiaille suositellaan kuuden kuukauden aikarajaa.

Ne ovat erilaisia hoitoja, joilla on eri tarkoitus. Keinohedelmöitys (AI) on yksinkertaisempi hoitomuoto, joka vaatii yleensä vähemmän lääkitystä. Siihen kuuluu ovulaation koordinointi ja siittiöiden valmistelun ja siirtämisen kohtuun. Keinohedelmöityksessä hedelmöitys tapahtuu naisen kehossa ilman munasolujen poistoa, ja se on nopeampi ja yksinkertaisempi toimenpide, vaikkakin sen raskausprosentti on alhaisempi. Alle 35-vuotiailla onnistumisprosentti vaihtelee yleensä 10 %:sta 17 %:iin. Koeputkihedelmöityksessä (IVF) munasolut täytyy poimia stimulaatiovaiheen jälkeen, jotta ne voidaan hedelmöittää siittiöiden avulla laboratoriossa. Tämä on monimutkaisempi prosessi, joka vie enemmän aikaa, mutta se tarjoaa korkeampia onnistumisprosentteja. Alle 35-vuotiailla onnistumisprosentti on noin 35 %, kun taas yli 35-vuotiailla se on noin 26 %.

Ennen inseminaatiota eli keinohedelmöitystä on tärkeää arvioida naisen munasarjavaranto, raskauteen liittyvien hormonien tasot (kuten prolaktiini ja TSH) ja varmistaa, että kohdussa ja munanjohtimissa ei ole mitään patologisia muutoksia.

Raskaaksi tulemisen mahdollisuudet keinohedelmöityksellä riippuvat monista tekijöistä, joista tärkeimpiä ovat ikä ja siemennestenäytteen alkuperä (onko se puolisolta vai luovuttajalta). Puolison siemennesteellä raskauden mahdollisuus on noin 15 % alle 39-vuotiailla naisilla, mutta se laskee noin 8 %:iin 40 ikävuoden jälkeen. Luovutettu siemenneste parantaa onnistumisprosentteja merkittävästi. Alle 40-vuotiailla onnistumisprosentti on noin 22 %, mutta yli 40-vuotiailla se on yleensä noin 10 %.