Munasoluluovutus kasvattaa suosiotaan kaikkialla maailmassa, eikä Virokaan ole poikkeus. On kuitenkin olemassa luovuttamiseen liittyviä erilaisia kysymyksiä ja väärinkäsityksiä, joita auttavat kumoamaan oikeiden ihmisten omat kokemukset ja kertomukset. Oman tarinansa luovutuskokemuksestaan kertoo hedelmällisyysklinikalla Next Fertility Nordic munasolun luovuttanut Inna.

Miksi päätit tulla munasolun luovuttajaksi? Tunnetko jonkun, joka on tarvinnut luovuttajamunasoluja?

Päätökseni tulla munasoluluovuttajaksi syntyi melko spontaanisti ja asiasta tietämättömänä. En ollut ajatellut sitä koskaan aiemmin, en edes tiennyt siitä juuri mitään. Mutta sitten kävi niin, että huomasin syntymäpäivänäni Facebookin uutisvirrassa Next Fertility Nordic-klinikan luovuttajaohjelmamainoksen, ja jostain syystä klikkasin linkkiä ja aloin heti lukemaan siitä. Mielestäni on erittäin vertauskuvallista, että huomasin sen juuri syntymäpäivänäni.

Siitä ajatus sitten lähti, ja kun olin lukenut prosessista klinikan kotisivulta, päätin hakea ja katsoa, onnistuuko se. Tietysti toivoin, että sovin luovuttajaksi, sillä mitä enemmän luin aiheesta ja mitä enemmän ajattelin sitä, sitä enemmän sydäntäni lämmitti ajatus auttaa jotain toteuttamaan unelmansa.

En tiedä omasta tuttavapiiristäni ketään, joka olisi tarvinnut luovuttajan apua. Se ei tietenkään tarkoita sitä, ettei sellaisia olisi. Ihmisillä ei vain välttämättä ole tapana puhua siitä kodin ulkopuolella, sillä se on hyvin henkilökohtainen aihe.

Ennen luovuttajaksi ryhtymistä ehdokkaille tehdään perusteellinen terveystarkastus. Saitko palautetta sinulle tehdyistä tutkimuksista ja kokeista? Oliko palautteesta sinulle apua yleisen terveyden näkökulmasta?

Terveystarkastus oli tosiaan perusteellinen, mutta koska siitä ei selvinnyt mitään yllättävää eikä luovuttamisen estävää, palautteen ei tarvinnutkaan olla kovin pitkä. Oli tietenkin mukava kuulla, että kaikki on hyvin. Jälkeenpäin ajateltuna sain myös itse mielenrauhan tietäessäni, että terveyteni on tutkittu perusteellisesti.

Vaikuttiko munasolun luovutusohjelmaan osallistuminen merkittävästi arkeesi?

Se muutti epäilemättä hieman arkea – lähinnä oli löydettävä aikaa lääkärikäynteihin prosessin etenemisen seuraamiseksi, ja tietenkin piikitettävä itseään säännöllisesti päivittäin. Koska tämä kaikki oli vain tilapäistä, se ei ollut mitenkään häiritsevää, vaan enemmänkin kuin uusi tapa muutaman viikon ajaksi. Myös treenaamista oli rajoitettava ja pidettävä itsestään parempaa huolta, mutta pieni lepohan tulee aina tarpeeseen.

Aikaa oli ehdottomasti suunniteltava paremmin, sillä pistämisen on tapahduttava tarkan aikataulun mukaan. Mieleeni tulee yksi hauska asia viimeisestä syklistä. Halusimme mennä ystävieni kanssa elokuviin, mutta elokuvan päätyttyä pistoaikani olisi ollut jo ohi. Ei muuta kuin lääkkeet mukaan laukkuun, ja poistuin vain oikeaan aikaan vessaan pistämään. Palatessani kaverit kertoivat, mitä minulta jäi näkemättä, ja ihan kuin en olisi käynytkään missään.

Munasolujen luovuttamisprosessi koostuu useasta etapista: keskustelut, verikokeet, tutkimukset, valmisteleva hoito ja munasolujen luovutus. Mikä vaihe oli sinulle vaikein prosessissa? Mikä oli positiivisinta?

Totta puhuen en koskaan pitänyt sitä vaikeana, joten en osaa sanoa mitään siitä näkökulmasta. Jälkeenpäin ajateltuna vaikein osa oli ehkä juuri aloittaminen, eli silloin, kun aloitin luovuttamisen ensimmäistä kertaa. Koska se oli minulle täysin vieras osa-alue enkä tiennyt, mitä tehdä ja miten, asiaan perehtyminen ja sen tiedon odottaminen, sovinko luovuttajaksi, oli ehkä epävarmin osuus.

Muuten se oli kuin tavallinen lääkärikäynti, vain paljon perusteellisempi. Kaikki klinikan työntekijät, ihan jokainen, olivat kuitenkin todella auttavaisia ja tukivat minua koko prosessin ajan.

Kaikki selitettiin perusteellisesti ja ymmärrettävästi, niin että on mahdotonta sanoa, että jokin olisi ollut vaikeaa. Sain vastaukset kaikkiin kysymyksiin ennen kuin kerkesin edes kysyä, ja henkilökunnan tuen ansiosta koko prosessi sujui erinomaisesti ja stressittömästi.

Klinikalla on todella mahtava henkilökunta, joka synnyttää minussa aina hyvin lämpimän, tervetulleen ja välitetyn olon ja tekee koko prosessista erittäin positiivisen.

Minun on myönnettävä, että olin eniten huolissani pistämisestä, sillä se on tehtävä itse. En pelkää neuloja enkä piikkejä. Käyn myös verenluovutuksessa, eikä minulla ole ongelmaa katsoa, miten neula pistetään käteeni. Kuitenkin itse pistäminen tuntui jonkin aikaa ylitsepääsemättömältä ja mietin, miten selviän siitä. Se oli kuitenkin helppoa ja sujui luultua miellyttävämmin.

Uskon, että monet samaistuvat tähän huoleen, sillä pelko ja epämukavuus neulojen suhteen on melko tavallista. Nyt voin sanoa oman kokemukseni perusteella, että ellei kyseessä ole todellinen fobia, sitä ei tarvitse pelätä – neulat ovat hyvin ohuita ja teräviä, ja jos ei katso, ei edes tajua, että ne uppoavat ihoon. Vain pieni pistos ja kaikki on valmista!

Oliko sinulla aiemmin sukusolujen luovuttamista koskevia ennakkoluuloja? Ovatko ne muuttuneet?

Minulla ei ollut aiempia sukusolujen luovuttamista koskevia ennakkoluuloja eikä mielipidettä. Tiesin tietysti, että sellainen asia on olemassa, mutta en ollut ajatellut sitä juurikaan ennen kuin ryhdyin itse luovuttajaksi, sillä se on minusta kuin verenluovuttaminen – se, joka voi, antaa sille, joka tarvitsee.

Todellisuudessa siihen kuluu paljon enemmän suunnittelua ja valmistelua. On nähtävä paljon vaivaa ja laadittava täydellinen aikataulu, jota on noudatettava, jotta kaikki vaiheet olisivat kaikille osallistujille sujuvia, ja kaikki olisi lopulta vaivan arvoista. Sanoisin, että jos ennen aliarvioin kyseistä prosessia, niin en enää.

Tietävätkö perheesi ja tuttavasi, että olet luovuttanut munasolujasi? Miten siihen suhtaudutaan?

Äiti ja lähimmät ystävät tietävät. Palaute on ollut pelkästään positiivista. Ystävät kannustivat minua innokkaasti aktiivisen luovutussyklin aikana ja olivat kiinnostuneita siitä, mitä kaikkea minun on tehtävä ja miltä minusta tuntuu, joten sain tukea myös klinikan ulkopuolella.

Mitä suosittelisit niille nuorille naisille, jotka vasta harkitsevat munasoluluovuttajaksi tulemista?

Suosittelen ehdottomasti tulemaan. Se on hyvä tilaisuus saada aluksi perusteellista palautetta omasta terveydestään. Lopullinen päätös on tietenkin tehtävä itse, mutta kiinnostuksen osoittaminen ja testien tekeminen ei ole vielä peruuttamaton kyllä- sana, ja kaikkea voi vielä harkita.

Minkäänlaista painostamista ei ole. Munasolujen luovuttaminen on yhtä henkilökohtainen päätös kuin päätös perustaa perhe, joten minä suosittelen ainakin kokeilemaan rohkeasti. Jatko sujuu itsestään juuri niin kuin pitääkin.