Yhä useammin kolmekymppisistä naisista kuulee, että perheen perustaminen siirtyy myöhemmäksi sopivan kumppanin puuttumisen takia. On naisia, jotka siitä huolimatta päättävät hankkiutua raskaaksi luovutettujen siittiöiden avulla. Meillä on ilo jakaa teille Lindan tarina, jossa klinikkamme sai olla avuksi perheenperustamisessa.

Lapsi on kaikkein ihmeellisin lahja elämässä – Sinulla, Linda, on heitä jo kaksi. Kuinka päädyit tulemaan äidiksi luovutettujen sukusolujen avulla?

Olin jo yli 30-vuotias ja aina tiennyt sisimmässäni, että haluan saada lapsia. Mutta suhteet olivat elämässäni epäonnistuneet yksi toisensa jälkeen ja tunsin, että juoksen kilpaa ajan kanssa. Pelkäsin lasten jäävän saamatta, jos jään odottamaan ”sitä oikeaa”. Ennen Next Fertility Nordic -klinikalle tuloani olin jo noin viiden vuoden ajan miettinyt ja tutkinut mahdollisuuksia tulla äidiksi IUI-toimenpiteen avulla (intrauterine insemination eli kohdunsisäinen inseminaatio: toimenpide, jossa siittiöt viedään kohtuun erityisellä katetrilla). Minulla on hyvä ystävä, joka rohkaisi minua toimimaan – mitä sitä loputtomiin odottamaan.

Tuntuiko päätös tulla äidiksi lahjasiittiöiden avulla Sinusta vaikealta?

Päätös lapsen saamisesta ei ollut vaikea. Olin enemmän kuin varma siitä, että haluan olla äiti. Mutta vaikea oli hyväksyä tosiasiaa, että koska Virossa sperman luovutus on anonyymiä, minullakaan ei ole mahdollista saada luovuttajasta enempää tietoa kuin laki sallii. Suomessa siittiöiden luovuttaminen ei ole anonyymiä. Tämä tarkoittaa sitä, että luovutetuista sukusoluista syntynyt lapsi saa 18-vuotiaana selvittää, kuka on hänen biologinen vanhempansa. Aluksi tämän mahdollisuuden poissulkeminen tuntui vaikealta, jos toimenpide tehtäisiin Virossa.

Kuinka löysit meidän klinikkamme ja miksi valitsit juuri meidät?

Kävin aluksi muutamissa suomalaisissa hedelmöityshoitoklinikoissa. Huomasin, etteivät ne sopineet minulle. Koin, ettei minua odotettu eikä hyväksytty siellä, varsinkaan ensitapaamisilla. Päätökseen vaikutti varmasti se, että luovuttajien väliltä ei ollut mahdollista valita, ja toimenpide oli kalliimpi. Hieman asiaa tutkittuani löysinkin (ent. Fertility Clinic Nordic) Next Fertility Nordic -klinikan. Tämä oli muutama vuosi sitten, ja olin aluksi hieman skeptinen tehdessäni klinikan taustatutkimusta, koska klinikan kotisivujen lisäksi siitä ei löytynyt tietoa muualta internetistä (suom. huom. klinikka perustettiin vuonna 2015). Olin siis luonnollisesti epäileväinen, kun varasin käyntiaikaa. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt, kun tänne saapuessani huomasin, että lääkäri ja koko henkilökunta tukevat minua ja ovat ennen kaikkea ammattilaisia. Minulle oli tärkeää, että sain keskustella lääkärin kanssa suomeksi, myöhemmin myös englanniksi, vailla ongelmia ja sujuvasti.

Oliko sopivan luovuttajan löytäminen helppoa?

Sanotaan niin, että se oli helpompaa kuin Suomessa. Suomessa ei ole mahdollista valita eri luovuttajien välillä: voit ainoastaan sanoa, millaista pituutta ja silmien sekä hiusten väriä suosisit, ja lääkäri tekee valinnan puolestasi. Virossa oli mahdollista valita eri luovuttajien välillä. Tieto luovuttajien välillä oli toki rajoitettua, mutta koin silti saavani olla osa päätöksentekoprosessia. Kiinnitin huomiota kahteen vaihtoehtoon ja tein valinnan sitten niiden välillä.

Tietävätkö perheesi ja ystäväsi valinnastasi?

Kyllä, tietävät toki. Yleensä kerron avoimesti siitä (kuinka tulin äidiksi luovutettujen sukusolujen avulla).

Kuinka he aluksi reagoivat uutiseen, että aiot hankkia lapset luovutetuilla sukusoluilla?

Eräs ystävistäni tiesi jo aiemmin suunnitelmista, mutta vanhemmilleni en niistä heti kertonut. Olin ensimmäisenä lapsen kanssa kolmannella kuukaudella raskaana, kun lopulta heille kerroin odottavani. Luonnollisesti he olivat erittäin onnessaan uutisesta, erityisesti äiti. Isäni on hieman vääräleuka ja sanoi: ”No jaa, sillä lailla, ja minä kun ajattelin, että olet vain hieman lihonut!” Toista lasta hankkiessani olivat vanhemmat enemmänkin huolissaan taloudellisesta tilanteestani ja pärjäämisestäni, mutta olin jo etukäteen ottanut kaiken huomioon, joten sain heidät vakuutettua olemaan onnellisia toisen lapsenlapsen saamisesta.

Kuinka suomalainen yhteiskunta suhtautuu yhden vanhemman perheisiin? Ovatko yhteiskunnan näkökannat jotenkin suoranaisesti vaikuttaneet sinuun?

Suomessa on täysin tavallista olla yksinhuoltaja. Mielestäni Suomessa on hyvä sosiaaliturvajärjestelmä, ja henkilökohtaisesti en koe kokeneeni negatiivisuutta. Kansaneläkelaitos KELA takaa valtion laitoksena kaikille Suomen asukkaille sosiaaliturvan ja lapsiperheiden sosiaalituet. Näin olen pärjännyt valtion tuen, henkilökohtaisen talouteni suunnittelutaidon ja yksinhuoltajien tukiryhmien avulla.

Toisen lapsen syntymän jälkeen ovat jotkut tapaamani uudet ihmiset olleet välillä yllättyneitä saadessaan tietää, että molemmat lapseni ovat syntyneet luovutetuista sukusoluista. Mutta heidän yllättyneisyytensä on aina ollut luonteeltaan positiivista.

Tulevaisuudesta puhuttaessa oletko miettinyt, kuinka aiot kertoa lapsille heidän alkuperästään? Millaisena ylipäätään ajattelet perhe-elämäsi tulevaisuutta?

Olen jo ensimmäiselle lapselleni kertonut, kuinka hän tähän maailmaan syntyi. Hän tietää, että äiti kävi klinikalla, jossa äidin sisään pantiin ”vauvansiemen”, ja niin hän syntyi. Uskon, että oikein ja helpoin ratkaisu niin minulle kuin lapsillenikin on ollut heti alusta lähtien olla rehellinen asian suhteen.

Lapset toki tarvitsevat miehen mallia. Lapsillani on isoisä, joka viettää heidän kanssaan aikaa. Ja ystäväpiirini kuuluu eräs läheinen miespuolinen ystävä. Tällä hetkellä en osaa ajatella treffeillä käymistä, koska lapset ovat vielä pieniä, ja heidän nukkumaan mennessään olen jo itse varsin väsynyt. En toki poissulje suhteita tulevaisuudessa. Tietysti toivon löytäväni itselleni joskus kumppanin, jonka kanssa olla yhdessä ja jakaa elämänsä.

Kahden suloisen lapsen äitinä – onko tämä taival opettanut sinulle itsellesi jotakin?

Koen asioiden olevan nyt niin, kuin niiden tulisi ollakin. Minulle oli erittäin tärkeää tulla äidiksi. Näin en enää koe painetta siitä, että olen myöhässä lasten hankkimisesta, koska naisten hedelmällisyyshän alkaa laskea kolmekymppisenä. Olen nyt hyvin onnellinen! Välillä väsynyt, mutta onnellinen.

Onko sinulla joitain suosituksia muille naisille, jotka ovat samassa tilanteessa kuin itse olit muutama vuosi sitten miettiessäsi, hankkisiko lapset yksin?

Suosittelen muita äidiksi haluavia, jotka eivät sitä oikeaa ole löytäneet, mutta tietävät kellon käyvän, ottamaan tämän askeleen. Ja luottamaan siihen, että se onnistuu. Varmasti pärjäätte tällä tiellä. Kannattaa myös tutkia, millaisia tukimahdollisuuksia tarjoaa valtio, yhteisö ja teidän omat läheisenne. Ja ottaa apu vastaan. Olen ollut sikäli onnekas, että äitini ja hyvä ystäväni auttavat minua ja ovat tohkeissaan lapsistani.

Sallikaa itsellenne väsymys ja levätkää lastenne kanssa sen sijaan, että siivoaisitte. Hyväksykää se tosiasia, että koette joskus olevanne riittämättömiä lapsillenne ja ettette pärjää – riitätte ja pärjäätte kyllä! Älkää arastelko kysyä apua ennen kuin edessä on uupumus. Olkaa aina valmiita kaikkein hienoimpiin, iloisimpiin ja parhaisiin hetkiin elämässänne. Muistakaa, että ei tarvitse olla rikas, talon ym. omistaja lapsen saadakseen. Tärkeintä, mitä voitte lapsellenne tarjota, on aika, läsnäolo, maltti ja paljon rakkautta. Ne riittävät. Sinä riität.

Kiitämme Lindaa oman tarinansa jakamisesta!

Lue enemmän hedelmöityshoidosta luovutetuilla sukusoluilla tästä.

Haastattelijana Kristi Lehiste